Valmennusryhmä TamSK

Viimeisissä talvikauden treeneissä olivat mukana Niina ja Inka sekä Miia Willan huilatessa Wäinön kanssa. Treenit veti Tiina ja väen vähyyden vuoksi Jollekin pääsi kentälle. Aiheena oli ratatreeni ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen treenattiin kentällä valmiina olevaa rataa. Siinä olikin ihan mukavasti haastetta. Kuva suuntaa antava. Inkalle kepeille meno vaati muutaman toiston, mutta lopulta sekin onnistui. Wäinön kanssa sai olla tarkkana pituuden jälkeen, sillä putki houkutti. Jollen kanssa taas ohjaaja sai olla tarkkana 11 putken jälkeen ettei ohjannut suoraan putkelle 13. Hyppy 17 oli haasteellinen sekä Inkalle että Wäinölle, ja putken 18 jälkeinen hyppy Inkalle ja Jollelle. Ohjaajat joutuivat hieman hiomaan kuvioitaan esteillä 19-21 Inkan ja Jollen kanssa. Ainakin Inka sai lopuksi puhtaankin suorituksen.

Tiina

Treeneissä olivat mukana Outi ja Olli, Krista ja Hippu, Laura ja Isla, Kati ja Into sekä Anu ja Luu. Vetäjänä oli Petri.
Harjoitus aloitettiin Agi.fi-lehdestä napatulla Steve Croxfordin taitoharjoitteella. Harjoituksessa oli tarkoitus mitata ohjaajan tilallista hahmottamista ja kykyä liikkua siten, ettei jää koiran eteen. Kehään asetetut 8 hyppyestettä kierrettiin ensin vain kääntämällä koiraa oikealle ja sen jälkeen vain vasemmalle. Nopeimman puhtaan radan tehneelle oli luvassa palkinnoksi suklaata. Tällä kertaa nopeimman ajan 14.00 s teki Kati ja Into.
Alkuhurvittelun jälkeen tehtiin Elina Jänesniemen russelileirille tekemää 24 esteen rataa. Nollaradan tehneille oli taas luvassa suklaata. Radalla mentiin neljä kertaa koko kentän pituudelta edestakaisin, joten ohjaajallekin oli luvassa reipasta liikuntaa. Radan keskivaiheilla oli etenkin maksikoirille haastava viiden hyppyesteen sarja. Lopulta kaikki selvisivät tästäkin kohdasta. Outi ja Olli tempaisivat lopuksi komean nollaradan. Krista ja Hippukin olivat tekemässä nollarataa, mutta Krista palautti hipun koulutusmielessä kontaktille. Päivän päätteeeksi kaikki palkittiin suklaapatukoilla, joko nollaradasta tai hiuksianostattavista pelastuksista.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kisailtiin Best In -areenalla. Valkkuryhmäläisiä oli mukana varsinkin sunnuntaina oman seuran kisoissa.

Lauantaina oli Hämspan järjestämät kisat 1- ja 2-luokille. Siellä Päivi ja Pimu tekivät ensimmäisellä radalla hienon nollan ja siirtyivät komean voiton kera 2-luokkaan! Hienoa, paljon onnea!

Sunnuntaina menestystä tuli 3-luokassa ja siitä vastasivat tällä kertaa pikkukoirat :) Sekä Anu ja Nipsu että Petri ja Remu tekivät tuplanollat. Nipsun sijoitus oli molemmilla radoilla toinen, Remun ensimmäisellä radalla 7. ja toisella 8. Myös Krista ja Hippu tekivät B-kisassa nollan sijoituksen ollessa 6.

-Anu

Mukana olivat Remu, Nipsu, Hippu, Spot ja Isla. Kouluttajana toimi Outi.
Tarkoitus oli hieman vauhdittaa suorituksia ja fyysisesti rasittaa ohjaajia. Alkulämmittelyjen jälkeen juostiin koiran kanssa kilpaa suora hyppy-putki-hyppy osuus. Kun putki oli hieman mutkalla, ohjaajat ehtivät hyvin. Sitten putkea suoristettiin ja otettiin alle mutkaputkeen lähetys ja sen jälkeen suora. Tämäkin onnistui. Lopuksi otettiin ihan rehellinen suoraan juoksu. Jos koira ehti ensiksi, koko ryhmä sai 10 lihaskuntoliikettä.
Tämän jälkeen mentiin rataa, joka alkoi ja loppui tuohon suoraan. Välillä oli haastavaa käännöstä. Kaikki saivat hyviä suorituksia tehtyä.

Torstain treeniratana oli Janita Leinosen rata vuodelta 2009. Treeneissä mukana olivat Päivikki & Rocky, Tiina & Jolle, Minna & Taika sekä Päivi & Pimu. Aluksi jokainen sai suorittaa radan kisanomaisesti kolmeen kertaan, mutta vain siihen asti kun suoritus oli puhdas. Virheen tullessa rata aloitettiin alusta. Parhaimmalla radallaan Rocky pääsi esteelle 17, Pimu ja Taika esteelle 9 ja Jolle esteelle 25.

Tämän jälkeen treenattiin rataa kokonaisuudessaan. Alkua treenattiin sijoittumalla esteelle kolme, josta työntö kakkosesteelle yhdellä askeleella ja sen jälkeen kolmoseste niiston avulla. Kasiesteellä treenattiin tuplasylikäännöstä, joka toimi hienosti monella parilla. Keppien jälkeinen 10-este tuotti päänvaivaa joillekin pareille, ohjausta auttoi, jos kepeillä pystyi ottamaan sivuetäisyyttä ja liikkumaaa ennakoivasti seuraavalle esteelle. 11/12 esteillä kokeiltiin erilaisia kuvioita, valssia ja poispäinkäännöstä. Putkesta putkeen 17/18 esteellä ohjaajien piti huolehtia kroppaohjauksesta, ettei koira suorittanut välissä estettä 4. 19 esteelle ehtimisen kanssa tuli monelle ohjaajalle kiire, josta johtuen estelllä kokeiltiin erilaisia ohjauksia. Tärkeää oli myös edetä esteeltä seuraavia esteitä kohti ja ehtiä varmistaan 21 esteen oikea suoritustapa. 21/22 esteitä suoritettiin parista riippuen molemmin puolien. Lopun 26/27 esteet toivat haastetta joillekin. Yksi tapa oli heittää koira olan yli esteen 26 uloimmalle siivekkeelle, jonka jälkeen este 27 kierrätettiin vastakkaisen siivekkeen kautta. Radalla ollutta pöytää ei monikaan pari ollut treenannut pitkään aikaan.

Niina

Keskiviikon tekniikkatreeneissä oli vain kolme koirakkoa: Laura ja Isla, Petri ja Remu sekä Outi ja Olli. Koulutusvuorossa oli Anu.

Treeneissä keskityttiin erilaisiin ohjauksiin "erikoisesteillä", eli muurilla, pituudella, renkaalla ja okserilla. Näihin ei tule alkuopetuksen jälkeen helposti paneuduttua, mutta nyt ehdittiin takertua pienempiinkin ongelmiin. Osa liittyi tiettyyn ohjaukseen sinänsä, osa sitten koiran kokemattomuuteen ko. esteellä. Teimme kolme n. 10 esteen mittaista rataa, joihin sisältyi ihmisnuoli, takaaleikkaus ja "jarruttava lähetys" pituudella, ihmisnuoli, päällejuoksu ja ennakoiva valssi tai tiukka takaaleikkaus muurilla, takaaleikkaus, vedätys ja valssi renkaalla sekä ennakoiva valssi ja tavallinen valssi okserilla.

Ihmisnuolissa oli kaikilla vähän säädettävää ohjauksen ajoituksessa ja jarrutuksen voimakkuuden säätelyssä, mutta lopulta kaikki koirat saatiin kääntymään hienosti pituudellakin. Islalle lyhennettiin vähän pituuden mittaa, mutta koottu hyppy täysimittaisella pituudella onkin maksikoiralle aika haastava ja vaatii treeniä. Muurilla ihmisnuolta ei estekulmien takia tarvinnut tehdä niin voimakkaasti, mutta tässä kaikki tekivät ohjauksen aluksi liiankin "löysästi", jolloin koirat joutuivat korjaamaan linjaansa seuraavalle esteelle. Vaikka käännös ei ollut tiukka, hyvin ajoitetulla ihmisnuolella koirat saatiin ennakoimaan paremmin ja hyppäämään kootusti oikeaan suuntaan, jolloin linja jatkui sulavasti. Tehokkaalla ohjauksella tässäkin kohtaa saattoi säästää niitä tärkeitä kymmenyksiä.

Muurin päällejuoksut onnistuivat hienosti, varsinkin kun ohjaajat saatiin linjaamaan takaakierto ajoissa ja liikkumaan rohkeasti. Islalla huomattiin tässä pieni erikoisuus, eli se ei osannut hypätä muuria täysin viistosta kulmasta, vaan korjasi hyppyä aavistuksen suoremmaksi. Rima-avulla hyppy onnistui oikein hyvin, joten kyse lienee visuaalisesta harhasta.

Ennakoivat valssit sekä muurilla että okserilla sujuivat kaikilta hienosti, ainakin pienellä rytmityksen hienosäädöllä. Okserin kaikki koirat selvittivät todella nätisti, vaikka sille tultiin täydestä vauhdista suorasta putkesta ja käännyttiin 180 astetta takaisin päin.

Takaaleikkauksissa sekä renkaalla että pituudella kaikki kääntyivät kyllä hyvin oikeaan suuntaan, mutta leikkauksen ennakoinneissa oli pientä hienosäädön varaa. Kun ohjaajat lähtivät tekemään leikkausta ajoissa, koirat saatiin lukemaan oikea suunta jo aikaisemmin ja hyppäämään vinompaan. Kukaan ei yrittänytkään oikoa pituudella, vaikka se osoitti kohti seinää, vaan se suoritettiin huolella loppuun asti.

Muurilla oli yhdessä kohtaa valinnainen ohjaus. Laura ja Petri tekivät sen ennakoivalla valssilla ja Outi leikkauksella. Tämä oli Ollin kanssa aika haastava kohta rytmittää, mutta hyvin sekin saatiin menemään ja sopivalla ennakoinnilla Olli kääntymään tiukasti.

Melko pieniin juttuihin saatiin puuttua, joten pääasiassa hommat olivat kaikilla hyvin hallussa!

Rata on ProCaniksen Marko Mäkelän viime sunnuntaina pitämästä koulutuksesta. Menossa mukana Anu ja Nipsu, Petri ja Remu, Pekka varakoiralla Lorulla sekä Laura ja Isla. Vetäjänä Krista.

Ensin tutustuttiin rataan 10 minuuttia. Sitten treenattiin kahdessa osassa 2 x 10min. Rata oli muuten melkein kuvan kaltainen, mutta este 13 oli lipsahtanut esteen toiselle puolelle ja suoritettiin siis takaakiertona ;D Radasta löytyi sopivasti kaikille  haasteita.

Radan alun kaikki ohjasivat suurin piirtein samalla tavalla. Esteelle 7 muut tekivät päällejuoksun paitsi Pekka teki muistaakseni pakkovalssi-jaakotus yhdistelmän. Kaikilla kohta sujui silti loistavasti ja oikea putken pää nro 8 löytyi yllättävän helposti.  Maksi koirille haastavin kohta taisi olla 8 putkelta 9 putkelle vienti, jolloin Loru ja Isla lähtivät herkästi kepeille. Muutamien yritysten jälkeen maksitkin löysivät 9 putkeen. Mini koirilla tämä kohta onnistui hyvin. Esteellä 14 kaikki muut taisivat tehdä vastakäännöksen, paitsi Petri ohjasi pyörittämällä ja se kyllä sopi Remulle hyvin. Kaikki löysivät hyvin kepeille nro 15. A:lle vienti tuotti joillekin ongelmia, koska koirat hakeutuivat helposti taas renkaalle. Anu ja Nipsu taisivat hioa tätä kohtaa eniten, mutta hyvin Nipsukin löysi A:lle sitten kun Anu ehti juosta tarpeeksi edelle ohjaamaan. Esteitä 20-23 kaikki taisivat harjoitella muutamaan kertaan. Laura ohjasi esteellä 22 päällejuoksulla ja lähetti Islan takaaleikkaamalla putkeen. Muut tekivät persjätön 21-22 väliin. Kaikilla oli kova kiire ehtiä oikea-aikaiseen ohjaukseen tässä kohdassa.  27 esteellä muut tekivät päällejuoksun ja Pekka teki pakkovalssin.

Kaikki tekivät loistavaa rataa, mutta lopussa 0-rataa yrittäneistä pisimmälle pääsivät Laura ja Isla, jotka menivät koko radan hienosti virheettömästi aina esteelle 28 asti, jonka Isla ohitti, tai ohjaaja oli jo väsynyt ohjaamaan tarkemmin ;D

JANKKin kisoissa Hyvinkäällä 24.3. nähtiin valkkuryhmäläisiä minikoiria palkintopallilla joka kisassa.

Kisa alkoi hyppyradalla, jossa Niina ja Inka tekivät nollan, sijoittuivat toiseksi ja saivat ensimmäisen hyppy-SERTIN!

Molemmilla agilityradoilla nollan tekivät taas Anu ja kisatauolta palannut Nipsu. Nipsun ajat olivat molemmilla radoilla nopeimmat, joten tupla-nollavoitto tuli plakkariin!

-Anu

Keskiviikon 21.3.2012 vauhtitreeneissä olivat Outi & Olli, Laura & Isla, Pekka & Loru, Krista & Hippu ja Anu & Nipsu.

Radan nappasin Facebookin ihmeellisestä maailmasta . Se on Alen Marekovicin käsialaa ja hän oli otsikoinut sen "Run, Forrest, run!", josta päättelin sen olevan oiva pätkä vauhtiteeman treeneihin. No, kyllä se näyttikin paperilla ihan kivalta ja vauhdikkaalta.





Rata ei ihan yksi yhteen ollut piirustuksen kanssa johtuen lähinnä vähän pienemmästä käytettävissä olevasta tilasta. Muuri (36) jätettiin pois kokonaan ja loppua oikaisin sen verran, että hypyltä 31 mentiin suoraan hypyn 35 kautta maaliin esteelle 16, joka meillä oli se muuri.

Eniten ongelmia tuotti alussa esteen 15 ohitus. Monet nappasivat sen suoraan kolmoselta. Ainakin Nipsun ja Lorun kanssa vastakäännös/flip (vähän sellainen rajamuoto) auttoi hyvin asiaa ja koirat saatiin kääntymään hienosti. Myös putki (6)  imi koiria ohi edeltävän hypyn, mutta huolellisemmin rytmittämällä sekin sujui kaikilta. Myös pitkä väli 8-9 teki muutamalle sen, että koirat nappasivat siitä välistä aloitusesteen.

Kontakti-kepit -yhdistelmässä oli myös jonkin verran haasteita. Ensin koira piti saada aika itsenäisesti kontaktille ja siitä kepeille peittämättä itse aloituskulmaa. Hienosti tämäkin kaikilta kuitenin sujui.

Loppu olikin sitten hyvin pitkälti sitä luvattua juoksemista ja suurimmat haasteet taisivat olla ohjaajien jaksamisessa ja ehtimisessä.

Toinen treenikierros otettiin sitten vähän kuin 0 tai ulos teemalla. Tai riman pudotuksia sai katsoa halutessaan läpi sormien, mutta isomman virheen sattuessa sitten vaan alkuun ja uudestaan. Kaikki pääsivät radan ainakin jollain tapaa läpi ja hienoja, puhtaita nolliakin nähtiin monta. Nopeimman ajan taisivat tehdä Anu ja Nipsu, mutta muut huohottivat ihan niskaan ja esim. kontaktien ottaminen ja niillä odotuttaminen vaikuttivat aikoihin jonkin verran.

Sen verran tehokkaita oltiin, että lopuksi jäi vielä aikaakain vähän. Jostain syystä kukaan ei enää halunnut kuitenkaan mitään tehdä. Ratakin oli ihan nimensä veroinen ja näytti oikein hauskalta, ainakin sieltä reunalta katsottuna .

Kati

Treenejä suunnitellessa kävin läpi vajaan parin vuoden aikana tehtyjä rääkkitreenejä. Jostain syystä todella elävästi mieleen on jäänyt Anun vetämät nollatreenit, jossa paineensietokyky laitettiin oikein kunnolla testiin. Nää treenit oli siihen aikaan, kun me oltiin Islan kanssa vasta aloitettu valmennusryhmässä, joten lähtökohtaisestikin treenit oli vähän jännittäviä. Me ryssittiin Ipen kanssa muistaakseni jokaikinen rata. Koska treeni on mielestäni niin tehokas ja onnistunut, halusin jakaa tätä tuskaisaa kokemusta uudelleen keskiviikkolaisille. Edellisen kerran samaa treeniä teki vain Kati ja Into, joten muille se oli koiran kanssa vieras. Katin ja Inton lisäki treeneissä oli siis Anu ja Nipsu, Outi ja Olli, Krista ja Hippu ja Petri lainakoira Mokalla.

Idea oli hyvin yksinkertainen; viisi rataa (samalla ratapohjalla), kisanomaiset suoritukset, tavoitteena pitää nollaprosentti mahdollisimman korkealla. Tavoittena pidettiin se sama 60 %, joka ekallakin kerralla oli (ja josta siitä jäätiin aika tavalla!)

Rataantutustumista


Nipsukin tutustuu rataan


Rata 1.
Lupaava alku! Ensimmäisen kierroksen jälkeen nollaprosentti oli 80%, vain Mokka ja Petri otti muutaman virheen radalta. Tuomari ei myöskään ollut kamalan tiukalla päällä, joten Ollin tulkinnanvarainen kielto tuomittiin heidän hyväkseen.


Rata 2.
Pudotus maanpinnalle. Vain Hippu ja Krista tekivät nollaradan, joten nolla-% tipahti 50:een. Puomille vienti oli niin kelju, että kaikki muut sukelsivat auttamatta putkeen.


Rata 3.
Kolmannelta radalta nollia tekivät Olli ja Hippu. Prosentti tipahti 46,6 %:iin.


Rata 4.
Todellinen ryhmähurmos! Vaikeuksien kautta voittoon neljännellä radalla, jolla kaikki tekivät nollaradan, nostaen prosentin sinne vaadittavaan 60:een.


Rata 5.
Viimeiselle radalle paineet olivat varsin kovat, 3/5 täytyi saada nollatulos, jotta prosentti olisi pysynyt siellä kuudessakymmenessä. Koira toisensa jälkeen kuitenkin hyllytti, suurimammaksi osaksi joka putkeen (4.) tai puomille (11.). Olli ja Outi taistelivat hienosti nollaradan, mutta se ei ihan herkkupalkintoa varten.


Nollaprosentiksi jäi 52 %, mutta liian kiltti tuomari oli kuitenkin niin iloinen siitä neljännen radan revanssista, että jakoi lohdustuspalkinnoksi osan palkintonameista.
Tää on kyllä aika kiva treeni, jonka voisi ottaa vakituiseen ohjelmistoon vaikka vuoden välein. Seuraavaksi kerraksi voisi kehitellä vielä houkuttelevamman palkinnon (vaikka allekirjoittanut tekee suklaan eteen kyllä aika sata lasissa ;), jonka eteen tekis ihan kunnolla töitä. Vai pitäiskö sittenkin käyttää keppi porkkanan sijaan? Jos nollaprosenttitavoite ei toteudu, niin kaikki...mitä? :D

Laura